Pienoismalli

”Lahtis on pienoismalli, joka oli pakko rakentaa” kertoo Jorma Tuomi-Nikula.

Kiinnostukseni Lahtis-laivaan heräsi jo 1980-luvulla, jolloin keräsin materiaalia kirjaani ”Siipiratas Suomessa”. Suunnittelin jo silloin Lahtiksen mallin rakentamista, mutta en löytänyt mistään rungon piirustuksia. Kannen yläpuoliset rakenteet olisin kyllä voinut rakentaa vanhojen valokuvien perusteella. Kuvia on olemassa melkoinen määrä.

Vuonna 2003 kirjoitin Lahtis-siipiratasseuran tilauksesta tekstin esitteeseen, jonka kannen otsikko kuului: ”Lahtis takaisin laineille”. Esitteen avulla haettiin rahoittajia oikean laivan kunnostuskustannuksiin. Tuohon aikaan ajattelin, että jos ei alkuperäinen laiva kymmenen vuoden sisään palaa laineille, hoidan asian itse.

Malli valmistuu

Syksyllä 2012 mieleeni muistui, että jyväskyläläinen insinööritoimisto Caribu Engineering teki joskus vuosituhannen alussa tietokoneen avulla laivasta hienoja kolmitahopiirroksia. Kuvien pohjamateriaalina olivat vanhat alkuperäiskuvat. Sittemmin, mallikuvia pohjana käyttäen, Jussi Panula teki tärkeimmistä osista valumuotit, joiden avulla syntyi muovinen 116 senttiä pitkä laivan runko ja osa laivan päällisrakenteista.

Tuo hanke ei sitten edistynyt pidemmälle ja runkoaihio jäi makailemaan Caribun toimiston hyllyyn. Marraskuussa soitin firmaan ja toimitusjohtaja Simo Saarinen lupasi rungon minulle. Runko oli vedetty melko pehmeästä muovista, joten sitä piti jäykistää, oikaista ja vahvistaa tuntuvasti. Lopuksi päällystin koko rungon lito-alumiinista leikatuilla levyillä, jotka ovat suhteessa saman kokoiset kuin oikeassakin Lahtiksessa.

Kansirakennelmien tekoon käytin mm. jalopuuviilua ja muovista paneelijäljitelmää. Kaiteet syntyivät teräslangasta, siipirattaat millin styreenilevystä, kannen matkustajapenkit 0,8 millin lentokonevanerista. Näin suuren mallin tekoon tarvitaan ällistyttävän monipuolinen raaka-ainevalikoima. Rakentamiselle antoi oman vivahteensa päätökseni tehdä laivasta kelluva ja kulkeva. Runkoa oli vahvistettava moottorin ja rattaiden aiheuttamien rasitusten sekä painolastin takia. Lahtiksen mallin ruumassa on kaksi lyijymurikkaa, jotka painavat yhteensä yli viisi kiloa. Niiden avulla malli painuu oikeaan mittakaavasyvyyteen.

Noin puolen vuoden työn jälkeen malli oli valmis uittokokeisiin. Asensin sen sisään sähkömoottorin, joka saa voimansa mopon akusta. Mallissa on myös kauko-ohjaus, joten sitä voi uitella järvellä seisoskellen itse lähettimen kanssa rannalla. Luonnollisesti mallissa on myös toimivat kulkuvalot. Niiden punainen ja vihreä himmeä hohde näyttää hauskalta laivaa hämärässä uittaessa.

Lahtis takaisin laineilla

Lahtis on viides rakentamani siipirataslaivan malli. Rataslaivan mallin tekee kiehtovaksi sen herkkyys rakennusvirheille. Pienikin heitto rattaan rakenteessa tai sen asennuksessa runkoon tekee mallin kulun epävakaaksi. Se saattaa jäädä pyörimään paikalleen tai mutkitella holtittomasti. Lahtis-mallikin vaati monia koeuittoja, ennen kuin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja laiva alkoi totella ohjausta.

Näkyvin muutos alkuperäiseen malliin verattuna oli peräsimen suurentaminen. Rataslaivassa ei ole potkurivirtaa, joka vaikuttaisi peräsimen tehoon käännöstä tehdessä. Rataslaivan ”potkurivirta” kulkee molemmin puolin kylkiä ja peräsimen lavan on yllettävä siihen, jos aikoo saada aluksen kääntymään. Olen uittanut Lahtista Keurusselän aalloilla monena aurinkoisena päivänä ja aina se on herättänyt suurta kiinnostusta paikalle sattuneissa katsojissa.